Japajapa!

Nyt on kausi saatua taputeltua päätökseen. Tavoitteeseen päästiin, vaikkakaan ei aivan niin komeasti, kuin olisi ollut mahdollista. Olisi ja olisi…Pleijareissa kohdattiin liigakarsintoihin todennäköisesti menevä Kokkolan Tiikerit, joka suoraan sanottuna jyräsi EnPyn yli. Menestystä Tiikereille jatkoon.

Viimeinen kotipeli pelattiin viikko sitten perjantaina. Pelin jälkeen oli ihan hyvä fiilis, vaikka tappio tulikin. Yleisöä oli paikalla hyvin ja peli oli tasokasta, tulipa samalla moikattua entistä peli-/opiskelukaveriakin, joka oli rahtautunut vihollisen kyydillä kodikkaaseen EnPyn liikuntataloon. Turmoilille terkkuja!

Kavereista/tuttavista tuli mieleen toinen, etenkin kokeneemmalle kaartille sopiva neuvo. Polvien ennakkohuolto (tai jälkihuolto pikemminkin). Polvet ovat oireilleet aina silloin tällöin liiallisen rasituksen takia. Ennakkohuoltoon kuuluu kylmähoidon antaminen patelloille heti hyppytreenin jälkeen; molempiin polviin 5min syväjäädytystä – voin kertoa, että toimii! Kesällä tällainen huolto on hieman hankalampi toteuttaa, mutta talvella kylmää piisaa ulkona pussitolkulla. Kannattaa kokeilla!

Sitten on kiitosten aika.

Liikuntatalon kahviossa istuskellessani mietin, että vapaaehtoisten ja talkoolaisten tekemä työ seuralle on muuten todella tärkeätä. Pienessä keittiössä hääri varmaan 10 tyttöä ja naista laittelemassa herkkuja pöytään ja hoitamassa tarjoilua. Laskiaispullat olivat ehkä 100x parempia, kuin paikallisen leipomon leipomat ja piirakat lähes mummon paistamien veroisia. Talkoolaiset myös siistivät salin pelin jälkeen todella rivakasti ja laittavat paikat kuntoon. Suuret kiitokset kaikille teille, teette mittaamattoman arvokasta työtä!!! KIITOS!

Kiitokset kuuluvat taustajoukkojen lisäksi myös kaikille pelikavereille, huoltajille, koutsille ym. sidosryhmille. Erityisen isot kiitokset välitän koko joukkueen puolesta kotijoukoille. Niille ihanille vaimoille ja tyttöystäville, lapsille ja perheille, jotka jaksoivat taas hoitaa taloutta kauden ajan urheiden pelureiden ollessa retkillään.

Kiitokset kuuluvat myös valmentajallemme, Todor Marinoville, joka jättää EnPyn nyt keväällä. Kiitos tuuttori, että olet uhrannut niin paljon aikaa joukkueemme valmentamiseen ja kehittämiseen!/I would like to thank you Todor for coaching us during the past two seasons. Thank you for giving your heart and passion to volleyball and EnPy. We will not forget you.

Tälleen. Mukavata kevään jatkoa!

VAMOS – mennään!

Japajapa!

Viimeisiä viedään tämän kauden lentopallourakassa. Huomenna on tiimillä edessään varmasti kova ottelu ja erittäin herkullisen mielenkiintoiset asetelmat. EnPy hamuaa pudotuspeleihin ja Säkylä voi pelata upporikasta ja rutiköyhää – ilman paineita.

Meillähän on menossa peräti kolmen ottelun tappioputki, joka alkoi A-Volley –pelistä, jatkui kotipeliin Korsoa vastaan ja päättyi toistaiseksi ViLePa –tappioon. Nyt voidaan unohtaa kaikki vanhat sanonnat, eli ”ei kahta ilman kolmatta” <-- kolmas tuli jo ja ”kolmas kerta toden sanoo” <-- kolmaskin kerta tuli jo. Eiköhän olisi aika terhistäytyä ja näpätä runkosarjan viimeiset pinnat pois kuljeksimasta!

Tiistaina tehtiin vastavierailu Reijolaan kakkossarjan kärkipaikkaa pitävän LiVo-PyUn kotiluolaan harjoituspelin merkeissä. Nessi ja Antza palasivat vanhaan kotisaliinsa, tosin Nessillä palaamisesta on jo hiukan aikaa vierähtänyt. Ei itse Nesmundokaan muistanut miten hämärää Reijolan salissa on, vaan totesi, että jos pallo menee tuonne nurkkaan, joudutaan sitä etsimään sieltä lamppujen kanssa!

Pelistä EnPy nappasi neljä erävoittoa neljästä, eli maksoi Pyhikselle potut pottuina. Pyhishän käväisi nöyryyttämässä EnPyä n. kuukausi sitten Enonkoskella. Tällä kertaa EnPyn peli-ilme oli paljon parempi kuin edellisellä kerralla, tosin mistään riemukkaasta yhteispelihengestä ei vieläkään voida puhua. Voitto kakkossarjan yhdestä kovimmasta joukkueesta nostaa varmasti meidän pelifiiliksiä ja antaa jälleen uskoa omaan tekemiseen.

Joukkue on pysynyt suhteellisen terveenä koko kevätkauden ajan. Nessi-ukilla on polven kanssa jotain häsmäkkää ja ortoosi-Antti Pölösellä olkapää prakaa (ja silti ukko vetelee palloa lattian kautta tulostauluun). Edelleen kysyn, että minkähänlaisia tööttejä Randy vetelisi, jos olkapää olisi kunnossa? God, please, be merciful and protect us from Randy’s spikes!

Hei, jos ette ole huomanneet, niin ulkona paistaa aurinko! Mukavaa viikonloppua!

VAMOS – mennään!

Japajapa!

Jälleen on yksi lepo- eli huiliviikonloppu takana. Huiliviikonloppuja onkin tällä kaudella vietetty melkoisen monta johtuen pienentyneestä joukkuemäärästä. Muistelenpa, että muutamia vuosia sitten saatettiin pelata kauden aikana useita ns. tuplaviikonloppuja, usein jopa kaksi tuplaa peräkkäisinä viikkoina...Toisaalta on erittäin hyvä, ettei ole järkyttävää ottelurumbaa, mutta toisaalta aina pelirytmiin päästyä nämä huiliviikonloput katkaisevat hyvän peliputken. Noh, minkäs teet.

Edellisessä blogijutussa mainostamani nousukiito katkesi kuin Challenger-sukkulan lento hyvässä vireessä olevan Akaa-Volleyn käsittelyssä. Joka tapauksessa treeneissä on havaittu selvää parantumista ja sitä kuuluisaa tekemisen meininkiä. Edellisten huiliviikkojen aikana saatiin kehitettyä kummasti torjunta- ja puolustuspelaamista ja tämän tauon aikana on hiottu erityisesti jatkopallojen pelaamista.

Tiimi kaipaa vielä muutamia sarjapisteitä päästäkseen tavoitteeseensa, eli lohkon neljän parhaan joukkoon ja pudotuspeleihin. Pisteitä kolmesta viimeisestä ottelusta on jaossa kuusi. Helpolla pisteitä ei todellakaan saada, sillä ensimmäisen haasteen kehiin heittää kivikova KoVe, toisena mitellään voimia yli 1000 liigaottelun kokemuksella pelaavaa ViLePaa vastaan vieraskentillä. Viimeinen runkosarjan matsi pelataan Säkylää vastaan, joka taisteli voiton kotikentällään EnPystä lukemin 3-1. Kalavelkoja on siis maksettavana...

Lumista alkuviikkoa!

VAMOS – mennään!

Japajapa!

Tammikuu on lopuillaan ja silleen. Edellisessä blogijutussa mieli ja jalat olivat hieman maassa johtuen heikoista peliesityksistä ja huonosta tiimihengestä. Tiimihenkeä kohoteltiin harkkapelissä kakkossarjalaista Pyhäselän Urheilijat – Liperi Volley –kombinaatiota vastaan toisella peräkkäisellä tappiolla (MäVa+PyU), eli saatiin nuijittua itseluottamus pohjaan ja samalla ennen Passarit –peliä surkea kenraaliharjoitus. Surkeasta kenraalistahan seuraa hyvä peli, eikö vain? Taas se nähtiin :)

Treeneissä on keskitytty vihdoin oikeiden asioiden treenaamiseen ja unohdettu hieman perinteistä lattioiden luuttuamista pelipaidoilla. Laatua on löytynyt ja kunnon rytinää ja menoa on treeneissä nähty. Faktahan on se, että voiton jälkeen kaikki on helpompaa ja tietysti toisinpäin, eli tappiot hajauttavat rivejä.

Samalla, kun on treenattu oikeita asioita, on hiottu hieman myös pelitaktiikkaa. Selkeä pelisysteemi on löytynyt ja treeneissäkin näkee, että ukoilla alkaa pitkästä aikaa näkyä hymy naamalla. Olisikohan pallon pelaaminen pitkästä aikaa mukavaa? No onhan se!!! Hyvät treenit+hyvä yhteishenki+mieletön tsemppi=nousukiito=VOITTOJA!

Sunnuntaina pyörähdetään Akaassa hakemassa täydennystä pistepussiin ja aloitetaan kova kahden viikon keskittyminen kuninkaallisen Korson Vedon kohtaamista ajatellen. Korsohan saapuu EnPyyn helmikuun 12. pvä, jolloin ehdottomasti kannattaa olla paikalla!

Eipä tällä kertaa muuta. Mukavaa viikonloppua!

VAMOS – mennään!

Japajapa!

Tovi on taas pyörähtänyt edellisestä blogittelusta ja mm. marraskuun alusta jatkunut pakkasjakso on saatu näpättyä poikki. Poikki meni myös EnPyn lyhyehkö voittoputki viime sunnuntaina Mäntässä. Veikeä on muuten tuo otsikko...vielä kun olisi kyseessä marraskuu, niin voitaisiin EnPyssä alkaa puhua Antzan (#11) päivästä?! Je-jeah!

Tästä tuleekin mieleen EnPyn ensimmäisen ykkössarjakauden menestys vierasotteluissa. Silloinhan kuparinen meni rikki vasta kauden viimeisessä vierasottelussa, jolloin Lahden Kimmo kellistyi komeasti suoraan 3-0. Tällä kaudella saaliina on tähän saakka vasta yksi vierasvoitto, joka tuli puolestaan kauden ensimmäisestä ottelusta Voimassa. EnPy on siis ollut vieraspeleissä melkoinen pisteautomaatti, sillä pataan on tullut Passareilta, KoVelta, Säkylältä ja Mäntältä. Näitä joukkueita vastaan puolestaan muilla kärkipäähän VEIKKAILLUILLA joukkueilla ei ole juurikaan ollut vaikeuksia. Ottelut eivät ainakaan vieraissa edelleenkään helpotu, sillä vastassa ovat sarjakakkonen A-Volley ja sarjanelonen ViLePa.

Vaikea on alkaa etsiä syitä, miksi peli ei vieraskentillä kulje. Puutteellinen henkinen valmistautuminen, taktiikan puute, pelisääntöjen noudattamattomuus…ym ym. Pelisäännöillä tarkoitan tässä sitä, että joukkueen sisällä sovitut peleissä noudatettavat säännöt (esim. torjunta, syöttö) jäävät toteuttamatta. Itsekin voin nostaa kätösen pystyyn ja sanoa, että kyllähän ne selvätkin jutut tuppaavat pelin tiimellyksessä unohtumaan…opittavaa on!

Opinpa tuossa männäviikolla, että Gustav ”Gusse” Hägglundin mukaan tavoitteeseen (EnPyn osalta playoffit) pääsemiseen tarvitaan joukkueessa taitoa (resurssit), motivaatiota (sydämen pitää sykkiä lajille), rooleja (nehän ovat luonnollisesti jo olemassa lentopallokentillä) ja pelisääntöjä. Melko selkeältä ja ymmärrettävältä kuulostaa, vai mitä?

Jep, niin kuin varmasti huomasittekin ainakin Kokkolan Tiikereiden sivuilta, että EnPyn viime kauden passari Juuso siirtyi loppukaudeksi passaripulasta kärsivään Tiikeri-joukkoon. Juusohan on ollut hieman rajoittunut pelaamaan EnPyssä alkukaudesta operoidun polven takia, mutta nyt polvi vaikuttaa olevan kondiksessa. Kiitokset Juusolle yhteisistä pelihetkistä – ehkäpä keväällä nähdään pudotuspeleissä? Muuttuuko Tiikeri silloin koiraksi ja puree omiaan? Täh?

Tulevan parin viikon aikana EnPy vetäytyy liikkatalolle hiomaan ontuvaa yhteispeliään kuntoon ja treenaamaan oikeita asioita. Etenkin puolustuspelaamisen ja jatkopallojen hyökkäämisen tulee olla aivan eri luokkaa, mikäli pinnoista ja playoff-paikasta vielä halutaan haaveilla kevään koittaessa.

Ai niin, meinasikin unohtua. Onnea Iiro 4kk! :)

VAMOS – mennään!

Japajapa!

Joulu tuli ja meni ja nyt on aika juhlistaa uutta vuotta. Kaipa tässä pitäisi muistella myös mennyttä syyskautta, mutta tällä kertaa en sitä tee. Kurkataan vähän tulevaan kevääseen.

Joulun aikaan on EnPyn treenaus ollut hieman rikkonaista lukuisten salivuorojen peruutusten vuoksi. Urhot ovat piinanneet puuttuneiden salivuorojen aikaan itseään mm. punttisalilla, jotta kesän aikana vaivalla hankitut lihakset eivät muuttuisi laardiksi ja näin ollen kestäisivät myös kevätkauden rasitukset.

Laardista puheen ollen, meillä työpaikalla mittailtiin työntekijöiden kehon ikää. Oma tulos oli 31 ikävuodesta huolimatta varsin mukava, sillä seitsemän vuotta sain nipistettyä pois jollain ilveellä. Toiset seitsemän tippuisi verenpaineen, rasvaprosentin ja liikkuvuuden kohenemisen yhteisvaikutuksesta…

Uuden vuoden juhlinnan jälkeen suunnataan katseet jo tiukasti Mänttään, jonne valmentajaksi on pestattu legendaarinen Kai Mattila. Mänttä on aina ollut EnPylle paha kanto kaskessa omassa kotisalissaan. Ensi viikon treeneissä keskitytään huolella tekemiseen ja jopa saatetaan pelata joku harjoitusottelu, jotta OMA pelaaminen Valossa sunnuntaina olisi helpompaa ja tasokkaampaa.

Kevätkausi jatkuu Mänttä-pelin jälkeen viikon tauolla jatkuakseen jälleen 22.1.2011 (onnee Pecuda 30-v.!) kotipelillä Mikkelin Passareita vastaan. Siitä jatketaan puolestaan vieraspeliin Akaaseen. Taas huilataan viikko ja kohdataan kuninkaallinen Korson Veto kotona (=lue, napataan pinnat), viikko tästä VilePaan ja siitä sitten kauden runkosarjan osalta päättävään SäkU-peliin.

Tiukka kevät on tulossa ja peliesitysten pitää olla ainakin tuplasti parempia verrattuna syyskauteen, mikäli neljän sakkiin vielä mieli tekee…

Nyt pitää siirtyä vuoden viimeisen punttitreenin pariin ja samalla toivotella kaikille lukijoille oikein mukavaa ja miellyttävää vuodenvaihdetta ja onnellista tulevaa vuotta 2011!

VAMOS – mennään!